Re: Äidin kuolema

Otan osaa suureen suruusi.
Ymmärrän täysin tunteesi, koska olen kokenut itse saman vajaat kaksi vuotta sitten.

Äitini sairastui yllättäen parantumattomaan syöpään. Meillä oli myös läheiset välit. Minulla on myös hyvä mies, mutta en viitsi jatkuvasti hänelle puhua äidistä, kyllä hän kuuntelee, mutta huomaan, että kääntää puheen aiheen pois jossain välissä.
Mielestäni sinun ja minun ja niin muidenkin pitäisi saada puhua niin kauan aiheesta kuin siltä tuntuu. Ehkä onkin parempi puhua jonkun sellaisen kanssa joka on käynyt läpi saman asian tai kirjottaa vaikka tänne. Itse en ole puhunut, enkä kirjoitellut, pitänyt vain sisälläni.

Ei kovin lohduttavaa, mutta nyt kun äidin kuolemasta on melkein kaksi vuotta, niin nyt minulla ei ole enään niin tuskainen ole. Kaipaan häntä silti vielä usein ja paljon tulee asioita mitä haluaisin hänelle kertoa tai kysyä.
Minulle kävi nyt vaan niin kurjasti, että menetin tässä vielä isänikin kuukausi sitten. Kaikki tuska alkoi uudestaan. Elämä on niin epäoikeudenmukainen.

Uskon, että sinusta tuntuu välillä voimattomalta ja sitä se onkin. Olen ajatellut, että yhden päivän kerrallaan kun jaksan. Itken kun itkettää ja puhua pitäisi enemmän. Nyt olen löytänyt tämän keskustelupalstan, täällä on aivan mahtavia ihmisiä. Täältä olen saanut voimaa.
Toivon sinulle jaksamista ja voimia. Onneksi sinulla on suurena voimavarana perhe, se auttaa.