Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isäni
Hei!Osanottoni surussasi. Minun äitini kuoli puoli vuotta sitten syöpään, enkä vieläkään jaksa uskoa sitä todeksi. Itku tulee etenkin illalla ennen nukkumaanmenoa :( Näen usein unia siitä, kuinka äiti kuolee ja minulla on aina paljon syyllisyydentunteita siitä, että en ollut riittävästi äitini tukena sairauden pahetessa. En tosin tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin... Kai minä kuvittelen, että olisin voinut jollain taikakeinolla parantaa äitini...
Minä olen kävellyt paljon luonnossa äidin kuoleman jälkeen, ja olen saanut luonnosta voimaa ja rauhaa. Itke vain ja sure rauhassa, ole ihan reilusti "maassa". Jos joutuu koko ajan taistelemaan ja näyttelemään urheaa, voi itse sairastua fyysisesti. Anna ajan kulua...kauniit muistot kantavat läpi raskaimmankin surun.Luota siihen.
Halei!