Re: elämää ylläpitävän hoidon varassa elävät

Hei !

Ikävää, että sinua ei ymmärretty, kun avasit uuden keskustelun. Luin kirjoituksesi ja ajattelin sinun olevan toisaalta hyvin onnekas. Itse todella saattohoidin mieheni, joka sairaustui laajalle levinneeseen vatsasyöpään huhtikuun lopussa, kuolemaan saakka kodissamme 5.9.2008 asti, tuolloin samana päivänä täytin itse 40 vuotta.

Hän sai oxynormia kipupumpusta, suppoina tulehduskipulääkettä, kipulaastareita 100 mg vuorokaudessa (en nyt muista niidne niemä enää) eli 4 laastaria ja vielä kahta pahoinvointilääkettä. Kivut olivat silti olemassa, muttei niin valtavan voimakkaina. Vasta viimeiset viisi elinpäivää hän vietti vuoteessaan. Muuten hän yritti, laihtumisestaan huolimatta, olla mukana normaalissa elämässä. Lisäksi hänellä oli suonen sisäinen nesteytys, koska hän ei voinut syödä tai juoda.

Meillä aika oli liian lyhyt, aivan liian lyhyt. Onneksemme syöpäyhdistyksen tukihenkilö konsultoi kivunhoidossa Terhokodin lääkäriä ja sieltä saatiin aina reseptiehdotus uusiin lääkkeisiin. Oma lääkäri ei ymmärtänyt mitään, keskussairaalasta pystyi kysymään asioita, mutta vastaukset olivat hiukan sinne päin yleensä. Onneksi asut Helsingissä, että olet parhaitten palvelujen piirissä.

Avasin heti otsikon, koska aihe on niin lähellä itseäni. Onnea sinulle jatkon kanssa, uskon, että otat kaiken elämäsi irti.

t. Marathon