Re: elämää ylläpitävän hoidon varassa elävät

Allekirjoitan viestisi täysin. Rintasyöpäni leikattiin 1994 ja minulla ilmeisesti oli metareita luustossa jo silloin, mutta koska luustoani ei tutkittu, ei niitä löydetty kuin vasta kolmen vuoden kuluttua, jolloin mestaasi olikin jo laaja-alainen. Kirjoittelen tässä, joten en koe olleeni saattohoidossa, koska olen selviytynyt arkielämästä itsenäisesti. Tiedän, että koskaan en parane terveeksi ja valitettava käänne onkin tänä syksynä tullut rajuna. Nyt tarvitsen joka päivä puolison apua. Olen taksoterehoidossa ja kipulääkkeeni on nyt vaihdettu mainitsemiisi.

Tietysti toivon, että taas kerran saataisiin tauti aisoihin, mutta ei se tällä kertaa oikein hyvältä näytä. Elän kuitenkin päivän kerrallaan, kuten kaikki muutkin ja hoidan asioita, joita aina akuutissa vaiheessa on yllin kyllin. Täytyy täytellä kylmästi erilaisia lomakkeita ja anomuksia kaiken varsinaisen hoitojärjestelyn lisäksi.

Toivotan kaikille valoa elämään! Kirjauduin tänään tälle foorumille.