Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Runoryhmä

Re: Omat tekstit

Kiitos Lenni
Hyvin pitkälle juuri näin minun prosessini on edennyt. Anniina on nyt osa minun elämääni ja muistot ovat myönteisiä, kuten tekstissä sanotaan
”poismenneestä rakkaasta
kasvaa sisäistetty aarre”.
Sitä hän on nyt. Anniina piti isoista t-paidoista ja minä pidän niitä nyt vieläkin.
Nämä laittamani runot eivät kuvaa nykytilaani, mutta jaan näitä niille jotka ovat suruprosessinsa alussa, että he ymmärtäisivät olevan luonnollista tuntea kuten he tuntevat. Se vaan on mentävä pitkän kaavan kautta, mutta ellei surua ruoki, niin jossain vaiheessa valoa löytyy. Ei voi tehdä niin, kuten eräs mies teki, että hän kielsi kuolleen lapsensa koskaan olleen olemassakaan. Se kostautuu pahimmalla tavalla. Mutta vielä näitä alkuajan tuntoja. En ole muuttanut ns. päivittänyt näitä, vaan sen hetken tunteet ovat sellaisenaan.

Se on kuin ambutointi

Se on kuin ambutointi,
kun lapsi kuolee,
niin se on ystäväni.

Siinä menee osa itsestä,
siinä menee usko elämään,
siinä menee elämäntarkoitus.

Se on jatkuva tuskatila,
ruumiin ja sielun ahdistus,
niin se on ystäväni.

Siinä on ihan yksin,
siinä arvot muuttuvat,
siitä alkaa kuoleman odotus.
JIL | 21.8.2012 klo 09:23:29