Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Runoryhmä

Re: Omat tekstit

Kuolinhetki oli kaunis. Kaikki sairauden merkit hävisivät hänen kasvoiltaan ja tilalle tuli hymy. Hän ikään kuin kurkotti jonnekin tuonpuoleiseen. Meille tuli tyyni ja lämmin olo. Oli kuin sillä hetkellä olisi avattu ovi taivaaseen ja sieltä olisi virrannut valoa ja voimaa. Seuraava runo yrittää kuvata sitä hetkeä.

Kuolema

Illalla jätit meidät,
nukuit kauniisti pois.
Sait vaaleat posliinikasvot,
sait nähdä jumalan.

Pidimme käsistäsi
ja suutelimme poskiasi.
Se hetki oli pyhä,
se hetki oli rakkauden.

Sain kokea tunteen puhtautta,
sain kokea rakkautta.
Sain kokea taivaan rauhaa,
kun ovi sinulle avattiin.

Sinä siirryit toiselle tasolle,
me sinua puimme.
Sinä astuit jumalan luokse,
me kynttilän sytytimme.

Vielä vietimme hartaushetken,
sua pappi saatteli.
Sinun kauniit kasvosi loisti,
ikiuneen saapuessasi.
JIL | 23.7.2012 klo 14:36:28