Re: Melanooma

Moi!

Täällä sitä vielä porskutellaan eteenpäin, tulevaisuus vahvasti mielessä. Joulukuun lopussa tosiaan oli edellinen koko vartalon TT, joka koneen hajoamisen vuoksi saatiin järjestettyä hieman alkuperäistä aikaa myöhemmin. Uuden vuoden aattona lääkärini ilmoitti minulle, että kuvat olivat puhtaat, ei ole mitään syytä huoleen. Voiko uutta vuotta paremmin aloittaakaan! Todella kovasti jännitin näitä kuvauksia ja niiden tuloksia, olin aivan varma että johonkin on pesiytynyt jotakin epämääräistä. Alkutalven aikana on aina välillä ikävästi nimittäin pistellyt vatsaa, hieman samantyylisesti kuin ennen maksaleikkausta. Ilmeisesti siellä on sitten arpikudosta tms., joka aiheuttaa noita kummia tuntemuksia, lääkärikään ei oikein osannut sanoa sen kummempaa siihen.

Kohta 7kk menty ilman sytostaatteja, ja pari viikkoa sitten lääkäri puheli jotta introna-hoitokin voidaan mitä luultavammin lopettaa keväällä, jos tilanne jatkuu yhtä hyvänä. Pitää vain jostain yrittää aina löytää se toivo ja usko, että tilanne jatkuisi näin hyvänä mahdollisimman pitkään.

Yritän elää päivän kerrallaan ja elämästä nauttien, yrittäen toteuttaa unelmiani ja haaveitani vielä, kun se on mahdollista. Pääasiassa keskityn elämässäni tällä hetkellä opiskeluihini sekä liikuntaan, kun se nyt on mahdollista. Puolen vuoden tauko ryhmäliikuntatunneista ja saleilusta oli silloin yhtä tuskaa, ja voi miten rapakuntoon olin silloin joutunutkaan.

Vaikeahan tätä kaikkea koettua on työntää pois kokonaan mielestä, varsinkin kun joka päivä näet 20cm pitkän, sentin levyisen arven vatsassasi, suuret ja pitkät arvet kaulalla, melkein nyrkin kokoisen ihosiirrännäisen ohimollasi jota parhaimpasi mukaan yrität hiuksilla peittää, sekä usein elämääni hankaloittavan olkapään, jonka vajanaiset liikeradat aiheuttavat joskus pieniä hankaluuksia ja joka kipeytyy / vetää hartiat jumiin todella helposti. Mutta toisaalta, lääkärin sanoja lainaten; "Mieluummin muutama arpi ja elämä, kuin ulkonäkö ja kuolema."

Oikein paljon voimia ja uskoa kaikkeen parempaan teille kaikille asian kanssa painiville! Vaikka välillä keskustelu täällä tyrehtyy lähes unohduksiin, on silti täältä löytynyt paljon henkistä voimaa minulle. Joku toinenkin on oikeasti kokenut lähes saman kuin minä, kaiken sen pelon ja odottelun, leikkaukset ja hoidot. Jollain tavalla tieto on lisännyt uskoa tulevaan ja siihen, että minäkin voin selvitä. Ja kiitoksia vinkistä, täytyykin tutustua tarkemmin tuohon Melanooma-potilasverkostoon! :)