Re: Melanooma

Moi!

Itsellenikin jouduttiin tekemään viime joulukuussa ihonsiirre kasvoihin, oikean silmän ja korvan väliselle alueelle tuohon ohimolle. Parantuminen oli hidasta, ja siirteen reuna jäi yläkulmasta hieman lörpöttämään, minkä vuoksi siinä kohtaa on enemmän arpikudosta kuin muualla. Kovasti erinäköinenhän se on muuhun kasvojen ihoon verrattuna, mutta lääkärinikin sanoi, että joko henki tai kauneus. Ovatpa myös sanoneet, että tavallaan on helpompi seurata tilannetta, kun iho on leikkauskohdasta ohuempi ja näin mahdolliset muutokset huomataan nopeammin.

Kesäkuussa söin tosiaan viimeisen Temodal-kuurini, ja ilman sytostaatteja on siitä asti menty. Interferonia pistän edelleen kolmesti viikossa, ja lääkäreiden mukaan sillä on varmasti ollut suuri vaikutus tilanteeni paranemiseen. Pistoksia jatketaan ainakin ensi vuoden maaliskuuhun saakka, kenties vielä pitempään. Mitään sivuvaikutuksia minulle ei lääkkeestä tule, usein jopa meinaan unohtaa pistää pistoksen.

Viime kuun puolessa välissä oli ylävartalon tt-kuvaus, puhtain tuloksin! Seuraava kuvaus, koko vartalon tt, on sitten jouluna. Pitkä ja raskas matka on takanapäin, ja tuntuu hullulta uskoa, että tällä hetkellä voidaan näinkin hyvin. Diagnoosin toteamisen jälkeen olin jo kaivamassa kuoppaa itselleni, mutta nyt elän päivän kerrallaan ja yritän nauttia elämästäni. Tuntuu välillä todella omituiselta tuntea itsensä täysin terveeksi ja elinvoimaiseksi, vaikka taustalla onkin parantumaton ja tappava sairaus. Tulevaisuuden suunnitteleminenkin pitemmän ajan päähän tuntuu välillä todella turhauttavalta, kuhan elämässä päästäisiin vain eteenpäin ja saisi elää mahdollisimman pitkään ja terveesti, vailla kipuja ja raskaita hoitoja.

Kovasti tsemppiä ja jaksamista teille molemmille, pääkoppa on varmasti todella kovilla ja tukea läheisiltä kaivataan! Vaikka tilanne näyttäisikin pahalta, voi se kuitenkin kääntyä yllättäen paljon paremmaksi! Vertaistuki on mielestäni ollut myös todella tärkeää, harva ihminen muutoin tietäisi, miltä minusta tasan tarkkaan tuntuu.