Re: Rintasyöpä vasta todettu ja pelko sen levinneisyydestä

Kiitos myös omasta puolestani kirjoituksestasi " Tättärä". Voin hyvin samaistua aloittajan tilanteeseen sen Valvoin paljon ja tein verran tuoreessa muistissa se on.
Itse sain tiedon syövästäni 11.12.2013. Joukkoseulonnan jälkeen tehtiin nopeasti UÄ ja otettiin neulanäytteet, joissa löydöksenä oli kookas kasvain ja muutokset kainalossa.
Näillä tiedoilla sitten elettiin Joulun yli. Ajatukset olivat kaaoksessa. Asia koko ajan mielessä. Tunsin kauakin ja olin varma, että tauti on levinnyt. Kaikki kolotukset, joita oli ollut pitkin syksyä muuttuivat mielessäni metastaasikivuksi. Tunsin hengenahdistusta, joka oli mielessäni merkki keuhkomuutoksesta. Valvoin paljon ja tein suunnitelmia. Nimimerkkini( jota en osaa muuttaa) kuvaa tilannettani.,
Joulun jälkeen tuli PAD-vastaus ja myös suunnitelma jatkohoidosta. Se jo helpotti. Alotetaan sytostaateilla 6-8 kertaa, sitten leikkaus, säteet ja hormonit 5 v. Samana päivänä soitti syöpäpoli ja antoi onkologin ajan ja ensimmäisen hoitokerran päivämäärän. Samalla myös ajat levinneisyystutkimuksiin. Olin varma, että on epäily , että tauti on levinnyt, koska tutkitaan. Ei ollut tietoa, että ne ovat rutiinitutkimuksia tilanteessani.
Vuoden alussa tehtiin luustokartta, vatsan UÄ varjoaineella, rintojen magneetti, keuhkokuva. Ei löydöksiä ja helpotus oli suuri. Nyt takana on onkologin vastaanottox2, kolme hoitokertaa, ylihuomenna neljäs. Nyt on helpottanut. Tunnen olevani ammattitaitoisten lääkärien ja hoitajien käsissä. Yksi kontrollimagneetti on tehty ja siinä todettiin kasvaimen pienentyneen eli hoito on purrut ja sytostaatteja jatketaan suunnitellusti.
Alkuajan myllerrys oli läpikäytävä ja luonnollista, hain toki nukahtamislääkkeet avukseni ja kävin kerran terapiassa. Mieliala välillä vaihtelee, huolissaan kai pitäisi olla, jos ei niin tekisi. Hoitoputken aloittaminen helpotti ja se, että puoliso on mukanani tutkimuksissa ja hoitojen ajan. Korvaamaton tuki. Lapset ovat aikuisia ja perheineen tukevat, ovat avoimia asian suhteen. Läheisiä ystäviä riittävästi, jotka tuen lisäksi suuntaavat ajatuksia alkumatkasta huolimatta jo syksyyn ja tuleviin yhteisiin matkoihin.
Toki olen kohdannut myös " ystäviä", joilta olen kuullut kommenteja: " kaikkihan me kuollaan" tai kertomuksia kuinka heidän tuttunsa meni kahdessa kuukaudessa seisovilta jaloiltaa:)) ja nopeat toivotukset " kivat keväät sulle ja hei".
Toivon sydämestäni voimia aloittajalle, olemme tässä putkessa yhtä aikaa ja voimia Tättäräälle kontrolleissa ja tutkimuksissa. Kyllä me tästä selvitään. Terv Merja.