Re: 12 kk kontrolli

Tervehdys vaan kaikille

Tuli vuosihuollossa käydyksi. PSA oli alle tuon Helsingin raja-arvon 0,05. Täytyy sanoa, että olin ennusteiden ja nomogrammien (kts. viestiketju ERS:n eloonjäämisennusteet, todennäköisyydet, nomogrammit) kautta itseäni psyykannut niin, että en uskonutkaan sen olevan koholla. Enemmänkin tässä miettii kulunutta vuotta.

Itsehän jouduin tutkimuksiin eturauhasvaivojen takia, kun kusi kulki aina vain huonommin. Silloin otettiin PSA ja se oli koholla, koska oli eturauhasen liikakasvua. Samaa tukkoisuusoiretta ja PSA:n kohoamista aiheuttaa myös syöpä, joten jouduin myös biopsioihin. Biopsiat tehtiin mulle kolmesti, ja toisella kerralla tuli tulokseksi syövän esiaste ja kolmannella syöpä. Noin 30%:lla yli 50-vuotiaista miehistä löytyy ERS ruumiinavausaineistoissa ja löytyy se eläviltäkin, kun riittävän monta kertaa otetaan biopsiat. Suurin osa heistä kuolee syöpänsä kanssa siitä mitään tietämättä, ja aika harvoin ERS on tappava tauti. Mutta koska, sitä ei ihan hyvin tiedetä.

Robotti tehtiin minulle, ja mahdollisuuteni kuolla ERS:ään 10 v sisällä ovat noin 1% (mahdollisuus kuolla muihin syihin lähes 10% samassa ajassa!) ja mahdollisuus PSA-nousuun samassa ajassa ehkä 5% luokkaa. ERS ei tunnu enää kovin pahalta peikolta elämässä. Leikkauksen jälkeen kontinenssini parani noin 99-prosenttisesti. Harvoin lähinnä keskittyneestä istumisesta ylös noustessani tulee pari tippaa virtsavuotoa. Ei paljoa haittaa. Erektiokyky huononi alkuun selvästi, ja on vähän siitä parantunut viimeisten kuukausien aikana. Lääkityksen kanssakin nyt on lievä erektiohäiriö. Kusi kyllä kulkee OK. Vaikea sanoa, olenko kaikkinensa terveempi vai sairaampi kuin ennen leikkausta, ja miten olisi käynyt jos ERS:ää ei olisi havaittu lainkaan. Voi olla niinkin, että ei mitenkään!

Kaiken kaikkiaan melkoinen kokemus on ollut, ja tässä mielellään seurailee toisten kirjoituksia ja koettaa olla avuksikin siinä missä kykenee. ERS on alkanut myös tautina kiinnostaa. Asioitaan on oppinut suhteuttamaan isommassa skaalassa. Ehkä tässä on kuitenkin ollut onnea onnettomuudessa, koska tautini oli aika lievä (PSA noin 5 ennen leikkausta ja Gleason 3+4, syöpä pieni, reunat puhtaat).

ERS liittyy jonkin verran perinnöllisyyteen ja elintapoihin (en tunnista näissä omalta osaltani mitään kovin negatiivista), mutta varmaankin isoin merkitys on kohtalolla sekä taudin saamisessa, että siitä selviämisessä. Hoidon merkitys lienee myös rajallinen. Prostatektomia näyttää olevan vähän parempi hoito kuin aktiivinen seuranta ja ehkä myös parempi kuin sädehoito. Tosin prostatektomian sivuvaikutuksetkin ovat rankat. Varsinaisesti sitä miltä minusta on tuntunut, ei kukaan sairaalassa tai poliklinikalla ole kysynyt.

Taidan tämän omasta tilastani raportoinnin päättää tähän, ainakin jos mitään kummempaa ei itselleni ilmaannu. Mielelläni kommentoin kuitenkin muita asioita täällä. Voikaa hyvin (ainakin olosuhteisiin nähden)!