Re: Mieheni kuolee syöpään

Hei.
Mieheni kuoli vajaat kaksi vuotta sitten 29-vuotiaana. Hänellä oli aivokasvain (glioblastoma multiforme gradus 4) ja sairasti kolmisen vuotta. Välillä oli parempiakin aikoja, mutta viimeiset pari kuukautta oli todella raskasta, kun oli jo selvää että kaikki päättyy pian. Olin hänen vierellään viimeiseen hetkeen saakka ja vaikka minulla oli aikaa valmistautua tulevaan, ei tilanteen lopullisuutta oikein voi ehkä vieläkään ymmärtää. Jotkut sairausaikaan ja kuolemaan liittyvät asiat ovat jatkuvasti mielessäni, tiettyjä asioita on taas kokonaan hävinnyt muististani. Elämä on kuitenkin jatkunut, mutta edelleenkin ikävä on iso enkä osaa edes ajatella rinnalleni ketään muuta. Jokaisellahan kai asiat menevät erilailla ja omalla aikataululla. Ilon aiheita kuitenkin alkaa pikkuhiljaa löytyä ja ensin saattaa olla yksi parempi päivä, sitten jo viikko kuluu helpommin... Välillä vieläkin on hankalaa. Monet ystävät ovat sanoneet, etteivät he olisi vastaavasta selvinneet, mutta niin kai se on, että ei tällaista tilannetta voi kuvitellakaan ennenkuin se osuu omalle kohdalle. Minä ainakin löysin itsestäni täysin yllättäviä voimavaroja ja vahvuutta. Olen tosi pahoillani hankalasta tilanteestanne ja voin vain sanoa, että jos haluat keskusteluseuraa, niin minusta sitä saat. Toivottavasti vastaukseni ei pahentanut oloasi, halusin vain olla rehellinen.