Re: Mieheni kuolee syöpään

Heippa,

Meillä on miehellä jo kolmatta vuotta todettuna ollut suolistoperäinen syöpä jonka ennuste on huono. Syöpä ei varsinaisesti aiheuta fyysisiä oireita, mutta psyykkinen oireilu ja tautia vastaan kamppailu ja sen kanssa eläminen on aika rankkaa.

Onko kenelläkään neuvoa miten kestää sairastuneen mielialassa tapahtuvat muutokset sekoamatta itse? Vaikeimmalta tuntuu se, että toinen ei puhu vaikka uskoisin sen auttavan ja olen yrittänyt saada puhumaan: Ollut hiljaa, odottanut, varovasti lähestynyt ja kysellyt ja lopulta myös itkenyt ja huutanut kun itsellekin tulee niin paha olo. Ja sitten on tosi paha mieli kun oma pokka ei pidä silloin kun pitäisi... ;( Olis vaan niin paljon helpompaa jos toinen jakaisi ajatuksiaan. Onko tällainen hiljaisuus ja kuoreen vetäytyminen muille tuttua? Miten olette selvinneet?