Re: KLL-potilas ja pelko!

Hei,kiitos "kolmas kerta". Kadotin salasanani.. yes vihdoinkin sen löysin ja pääsen naputtelemaan.
Olipa viestisi varsin positiivinen ja ilahduttava.. ja Jyväskylästä sinäkin. Todella näitä eri kirjainyhdistelmiä löytyy monenlaisia näihin veritauteihin. Tuohon sinun tautiin on lääkkeet ja se on jotenkin lohduttavaa varmasti, vaikka kaupanpäälliseksi tuleekin ne ikävät sivuoireet. Ehkä päänsärkyäkö? Minun tautiini ei ole vielä tässä vaiheessa lääkkeitä ja se jotenkin skismittää ja kun tuo sana krooninen kuulostaa niin loputtomalta.
Kirjoitit syöpäyhdistyksen vertaistukiryhmästä ja olinkin siellä eilen ekakertaa. Oli oikein hyvä ilta, vaikka kieltämättä järkyttävän koskettavaa oli kuunnella kanssasisarien surullisia oireita ja kuinka monenlaista syöpää heillä olikaan. Vieläkin toisinaan "herään", että näenkö painajaisunta --- eli mihin joukkoon nyt kuulunkaan. Oli myös LGL:ää sairastava, mutta KLL ja KML "potilaita" ei ollut... ai niin ei kantsu mainita "potilas". Järkevää kyllä ajatella noin.
Oletkohan sinä löytänyt tai kohdannut sinun "kirjainyhdistelmääsi" tältä alueelta? Kiinnostaa myös, että oletko muuttanut jotenkin ruokavaliotasi ja syötkö ravinnelisiä tms.?
Miten läheiset, ystävät ja työkaverisi ovat suhtautuneet tautiisi? Jätätkö kenties välillä kertomatta, -- koska se kieltämättä ainakin minun kokemanani aiheuttaa hämmennystä ja heidän on jotenkin vaikea suhtautua sen jälkeen "normaalisti" minuun yms.
Oletko kovassa jännityksen tunnelmassa silloin kun seuraava verikontrolli on taas lähestymässä vai meneekö se jo rutiinilla stressaamatta?
Kertooko hematologi sinulle tulokset puhelimessa vai vastaanotolla?
Onko sinulla tunne, että olet hyvässä ja turvallisessa hoidossa?
Tulee monenlaisia kysymyksiä mieleen, koska on hyvin mielenkiintoista seurata ja tietää miten kohtalokaverit ottavat/ottivat vastaan elämän, näiden "kummajaisten" kanssa. Sopeutuminen tähän on välillä hirmu raskasta.
Reipasta syksymieltä teille jokaiselle!
Äitimari