Re: KLL-potilas ja pelko!

Hei!
Itse sain diagnoosini 2008 ja muistan tunteiden vuoristoradan silloin. Nyt, koska tautini on parasta laatua, eli ei ole tähän mennessä edennyt mihinkään, vaan verikokeissa nähdään, että se on, mutta "juuri ja juuri". Käyn puolivuosittain verikokeissa ja sen jälkeen lääkärissä, joka tutkii imusolmukkeeni. Minullekaan tuon taudin ei olisi kuulunut tulla, koska diagnosointivaiheessa olin juuri täyttänyt 46.
Diagnoosini on opettanut minut elämään paremmin hetkessä ja olemaan vähän armollisempi itseäni (ja ehkä muitakin?) kohtaan ja koska mitään oireita ei mielestäni ole, siitä on siis ollut vain hyötyä.
Missä vaiheessa oma syöpäläisesi on? Toivottavasti sekin on hillittyä laatua ja pääset pian sinuiksi sen kanssa. Itse koen, että se istuu olkapäälläni muistuttamassa, etten tuhlaa elämääni turhaan.
Voimia sopeutumiseen!
Jasu