Re: Poskiontelosyöpää sairastavia?

Hei vaan!

Ihan ensiksi pitää sanos että mukava kuulla että kuvissa ei näkynyt syövästä merkkejäkään!Ajatella miten toivottomalta tuntuva tilanne voi ykskaks muuttaa suuntaa kun sinulla oli aiemmin niitä soluja ollut reilusti näytteissä.Varmasti olet käynyt läpi monenlaisia ajatuksia.

Sädehoito on tosiaan käynnissä ja suurinpiirten puolessa välissä,30 pvää kaikekaikkiaan, niin kun sinullakin. Lääkärin mukaan olen hyvin sädehoidon kestänyt.suuhan tässä eniten kärsii, olen kyllä voinut sosemaista ruokaa syödä vaikka peg-letkukin on laitettu.väsymystä myös jonkun verran.kovin toiveikkaita ovat sen suhteen, että syöpä saadaan kokonaan hoidettua, silti kasvojen, suun ja hampaiden korjauksen parissa on arvioitu menevän ensi syksyyn.

Leikkaus joka tehtiin, ulottui silmän alta kaulalle, yläleuka poistettiin ja tehtiin uusi pohkeesta otetusta luusta, myös kitalaki tehtiin siirrännäisistä sekä nenän hengitystiet, alaleuka jouduttiin myös halkaisemaan, mutta säilyi omana.16 tuntia leikkasivat ja perään viikko tehohoitoa..no jalasta sitten ottivat luuta ja suonia kasvoihin ja kuinka ollakaan, minulla olikin synnynnäinen poikkeama noiden suonten suhteen, niin että niitä oli vähemmän kuin normaalisti, eli verenkierto jalassa alkoi hyytyä..ja sitä sitten operoitu useasti, lopulta selästä otettiin lihasta ja siirrettiin pohkeeseen melkoinen lihapala,jalkaan siis edessä myös pitkä jumppa jotta siitä saadaan suht toimiva.


Aika hurjalta kuulostaa että ihan reikä tuli sinulla nenän pieleen!!mahtaakohan olla kovin tavannomaista, kävi melkein jännittämään:)kasvoissa riittää kyllä korjaamista muutenkin, mutta oma iho on onneksi voitu säilyttää.
Toivottavasti ihonsiirtosi menee hyvin.Olet nyt jo pitkällä voiton puolella!
Itsellä on ollut olo välilä kuin fakiirilla, niin on leikelty ja kursittu monesta kohtaa.Kasvojen muutokset ja arvet ovat olleet aika kova pala, vaikka toissijaista tietenkin hengen säilymiseen nähden.Ja onneksi paljon saadaan korjattua syöpähoitojen jälkeen, kaikki kuulemma korjataan, mikä suinkin voidaan.

Täytyy kyllä sanoa,että helsingissä ja kotipaikkakunnallani minua hoitavat kirurgit ovat kyllä olleet ihan huipputyyppejä, ovat tsempanneet hurjasti ja paneutuneet työhönsä 110:llä prosentilla.
Heistä kiitos!

Tämmösiä tunnelmia tänään.Kuulumisia otan mielellään vastaan kun tekee mieli kirjoitella.Tsempillä mennään!
-Amelie