Re: Poskiontelosyöpää sairastavia?

No hei,

Sinulla on ollut todella rankka leikkaus, minun eka kesti "vain" 8 tuntia. Sinulla on ilmeisesti löytynyt syöpää myös luustosta vai? Ajattelin vaan kun yläleuka ja kitalaki on jouduttu operoimaan. Minulla syöpäkasvain oli jopa muokannut poskiluuta mutta ei kuitenkaan onneksi ollut luuston edennyt. Poski on jouduttu aika pitkälle tyhjentämään mutta tuon tyyppisiä korjauksia kuin mitä sinä kerroit, ei todellakaan ole tarvittu.

Vaikuttaa siltä, että olet selvinnyt sädehoidosta tähän asti kunnialla; toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin. Vaikutukset on kaikille vähän erit, minulla on aina ollut ns. helppohoitoinen iho mutta tässä tapauksessa ei sitten kestänyt.

Tuo mitä kirjoitit arvista ja ulkonäöstä; samoja tuntemuksia käyn itsekin läpi. Toki sitä on ensisijaisesti kiitollinen siitä, että syöpä ei anna merkkejä mutta silti, aina kun katsoo peilistä niin se muistuttaa itsestään. Näin ainakin minä olen pohtinut: ei arvet yms. ole pelkästään ulkonäköön liittyvä seikka (vaikka siihenkin vaikuttaa) vaan todella, muistutus siitä mitä kannamme loppuikämme mukanamme. Ainakin minulle on kerrottu, että poskiontelosyövän seurannat kestävät pitkään, käytännössä kai koko loppuelämän.

Mihin asti sinulla on nyt sairaslomaa? Minähän yritin töihin vähän ennen kuin tuo kuolio tuli ihoon, kerkesin olla töissä 2 viikkoa. Sitten kevättalven olen ollut tyyliin viikko työssä viikko lomalla, vanhat lomat kun jäi pitämättä. Kesän olin töissä ja nyt taas kuukauden saikulla. Kovin risaista on..

Ja ensi vuoden alusta aloitankin osa-aikatyössä joka kestää näillä näkymin syyskuun loppuun asti. Kaikenlaisia ongelmia on edelleen mutta hankalimpana ehkä se, että minulla on jäänyt leikkauksesta todella ikävä hermosärky, se vaivaa oikeastaan koko ajan enemmän tai vähemmän. Viime talvena luulin, että se johtui siitä että poskiontelo oli tulehtunut koko ajan vaan ei - tulehdukset on jokseenkin ohi mutta särky jäi. Kunnes sain asian sanottua hoitavalle lääkärille ja hän totesi että aavesärkyähän se; särkee vaikka ylähuulen alue on tunnoton ja hermoradat on poikki!

Kyllä tämä koko rumba on vaatinut käsittämättömän paljon myös henkisiä voimavaroja. Tällä hetkellä tuntuu, että koko tämä 1,5 vuotta on ollut yhtä toiveiden ja pettymysten vuoristorataa. On ollut vaikeaa tunnustaa, että koskaan tilanne ei enää ainakaan minun kohdallani palaa siihen mikä oli ennen sairauden toteamista. Esim. harrastuksista on joutunut melko pitkälle luopumaan, minä kun olen ollut himoliikkuja ja lukija. Särky estää kovemman liikunnan ja silmä lukemisen. Mutta ei auta, pitää kehitellä jotakin muuta tilalle.

Että tämmösiä kuulumisia tällä kertaa. Kirjoittele taas, toivon sinulle mukavia syksypäiviä ja tsemppiä sädetyksen loppuajalle. On mahtava tunne kun viimeinen kerta on ohi!!