Re: Hyvää kesää kaikille...

Hilleviivi,
kirjoituksestasi tuli mieleen Harald Hirmuinen -sarjakuva, jonka joskus ammoin näin netissä. Siinä Harald paarustaa vaikeata polkua selkä täynnä nuolia ja saa niskaansa vielä rankkasateen rakeineen ja salamoineen. Hän kiljaisee ylöspäin "WHY ME??" ja ylhäältä kuuluu (lempeä) ääni "WHY NOT?".
Niinpä, eihän kukaan halua / toivo sairautta kenellekään, ei edes itselleen. Vaan elämä on tätä. Siihen kuuluu kaikki, se paha ja huonokin ja hyvä ja ihana.
Minä kysyin aikoinaan samalla tavoin, miksi juuri mulle. Miksi mulle tuli tämä geenivirhe, miksei se pompannut ohi ja yli. Vaan nämä eväät minulla on. Kontrollista kontrolliin, tosin en minä välillä aktiivisesti mieti syöpää, en enää.
Kiitollinen olen ollut siitä, että olen selvinnyt pelkillä leikkauksilla (toistaiseksi), en ole muita hoitoja tarvinnut. Selvinnyt sikäli helpolla. Tosin vaikeata on ollut leikkauksista johtuva lapsettomuus, mutta se onkin oma juttunsa.
Nuorempana (sairastuin alle 30 v.) tuntui olevan vaikeampaa. Ikää myöten asia on muuttunut, oisko niin, että 5.kympin kriisistä tulikin suvanto?
Minun elämä, rakas-rämä-risa elämä!