Re: Isän ja äidin muistolle.

On varmaan klisee sanoa,että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta se on totta...
Vuonna 2011 lokakuussa vietimme äidin ja isän 50-vuotis hääpäivää, 8kk:tta myöhemmin minulla ei ole kumpaakaan vanhempaa.
Tuolloin lokakuussa tiesimme, että isämme syöpä joka oli löytynyt luustosta veisi hänet meiltä pois.Näin kävikin 5.12..2011..
Täysi yllätys ja shokki oli,äidillämme pääsiäisen 2012 jälkeen paljastunut syöpä, adenokarsinooma joka oli levinnyt keuhkoihin, munuaisiin, lisämunuaisiin, maksaan ja imusolmukkeisiin.Meille kerrottiin heti ettei äitiä pystytä parantamaan.Äitimme nukkui pois 26.5.Vieläkin minulla on jumalaton ikävä molempia.
Muutenkin nämä viime vuodet ovat olleet pelkkää luopumista ja menettämistä.
Menetimme tyttömme kummisedän (60v.) heinäkuussa 2011 ja myös syövälle.Äidin kuoleman jälkeen olen vielä menettänyt 2 ystävää syövälle.
Tiedän, että surulle pitää antaa aikaa mutta haluaisin tuntea välillä muutakin kuin surua ja pelkoa uusista menetyksistä.
Voimia sinulle..