Re: Isän ja äidin muistolle.

Minulla on tänään vuosi isän kuolemasta ja parin päivän päästä 4 kk äidin kuolemasta.

Isän kuolemaa jo osasin hieman jo odottaa, mutta äidin kuolema oli shokki. Rintasyöpä oli löydetty ja leikattu kesällä ja sytot ohi.... ei ollut (muka) levinnyt, vaikka olikin agressiivista laatua..... juuri ennen joulua äiti sai laajan aivoverenvuodon, luultavasti etäpesäkkeet, emme sitä saa koskaan tietää....
mutta niin lääkäri uskoi, että todennäköistä.

Joulu meni tajuttoman äidin luona vieraillessa... kaksi viikkoa äiti sinnitteli, onneksemme kivuttomana.... loppiaisena kuoli.

Mulla on veli mutta jotenkin olemme muuttuneet kaukaisimmiksi toisillemme, kun emme soittele ja kysele vanhempiemme vointia... emme koskaan puhu surusta....
Minä olen jotenkin koteloinut suruni syvälle sisälle ja hieman olen kyyninenkin, veljeni taas tuntee.... esim. hautajaisissa hän itki vuolaasti (hyvä niin) minä taas olin kuin kone...

Nyt vappuna mielessä pyörii vuoden takaiset hetket hotellissa sairaalan lähellä, jossa isä nukkui pois... aikaisin vappupäivänä. Samana päivänä jäät lähtivät rytisten....

Jaksamista teille kaikille...