Re: Auttakaa..

Mieheni menehtyi haimasyöpään 40 v täytettyään muutama vuosi sitten. Uskon voivani kuvitella, mitä käyt juuri nyt läpi: niin harvinaista, niin nuori...Pelkästään diagnoosin saaminen vei aikaa, kun potilas oli väärässä iässä ja kunnossa :-( Ja sitten kun tuomio tuli, niin elämä pysähtyi.

Yhtään ei lohduttaneet nämä lääkäreiden toteamukset, pikemminkin lisäsivät vihaa. Vihaa, jota tunsin kaikkia mahdollisia kohteita vastaan: vihasin hoitaneita lääkäreitä ja ihan kaikkia... Kuinka jo yli vuoden ajan oli kuultu kivun syyn olevan "stressiä" tai "henkistä kipua", kun veriarvoissakaan ei näy mitään. Eikä siltikään kukaan tutkinut tuon henkisen kivun alkuperää - kun on päässä vikaa, niin on... Mitä sitä tutkimaan :-/ Sairastunut puolisoni tunsi varmasti itsensä taakaksi, kun kivun syy ei selvinnyt ja samalla heitettiin varjo oman olemisen päälle, kun varmaankin vaikutin olemassaolollani puolisoni kipuihin ja tilaan...

Vihan ja surun tunteet olen kuitenkin vuosien varrella jo läpi työstänyt. Nyt jo elämä vie mukanaan ja tuo välillä upeitakin asioita eteen. Voin lämpimästi suositella www.nuoretlesket.fi sivua, joka nimestään huolimatta on tarkoitettu heille, jotka ovat jääneet yksin inhimillisesti nähden liian aikaisin. Porukassa on lähinnä työikäisiä leskiä, mutta myös työelämästä jo vapaalle siirtyneitä - ketään ei iän takia syrjitä, joten liity joukkoon: olethan jo järjettömän kalliiseen hintaan jäsenyytesi lunastanut.