Re: Auttakaa..

Voimia Teille kaikille rakkaanne menettäneille!!!

Itse menetin isäni ruokatorven syövälle nyt maaliskuussa. Ruokatorven syöpä tuntuu olevan aika harvinainen ja siksi kiinnitin heti huomion sinun tekstiisi "käpy". Isäni menehtyi vain 50-vuotiaana vuoden sairastettuaan. Hän kävi läpi leikkauksen, sädehoidon ja sytostaatit mutta se pirun syöpä vei vain voiton vaikka isä ei tullut koskaan asiaa tietämään.
Hän meni helmikuussa lääkemuutoksiin vuodeosastolle saatuaan vielä joulukuussa puhtaat paperit ja sitten vajaa kolme viikkoa ja isä kuoli 1.3.Kaikki meni niin nopeasti etten voinnut ymmärtää miten syöpä voi viedä niin äkkiä.
Vain kolme viikkoa kun isä lähti suihkusta sairaalaan sielun ja ruumiin voimissa ja sitten kaikki kääntyi päälaelleen ja syöpä käytännössä räjähti.
Nyt olen sitten opetellut elämään ilman isää. Se tuntuu äärimmäisen pahalta ja ikävä on niin kova. Ehkä eniten suren sitä ettei lapselapseni saaneet viettää enemmän aikaa pappan kanssa, joka rakasti heitä yli kaiken ja hoiti joka päivä, Paritalossa kun asustelimme. Nyt isän/pappan puoli on vain täynnä muistoja ja kaipausta.
Minullakin on välistä niin paha ikävä ja itku tulee koko ajan ja välilä taas arki vain vie mukanaan jolloin isän ikävä on helpompaa.
Mutta silti joka ainut päivä häntä ajattelen,kaipaan ja kuvittelen pitäväni häntä kädestä. Hän on lähellä minua. tunnen sen!

Toivotan sinulle oikein paljon voimia ja jaksamista suuressa surussasi!!