Re: Rakas isäni nukkui pois...

Otan osaa suureen suruusi. Ja olen todella pahoillani ja kauhuissani kaikesta mitä sinun isäsi (ja myös te omaiset) joutui kokemaan sairaalassa, sydänhän tuossa särkyi.

Oma isäni nukkui pois 2.12 sairastettuaan ruokatorvensyöpää vuoden, mutta hänen hoito oli todella hienoa, potilaslähtöistä niin kuin sen pitäisikin olla. Hoitajat, lääkärit tiesivät tasan tarkkaan miten saattohoidossa olevan potilaan oloa helpotetaan ja joka kerta, kun olin siellä myös minulta kysyttiin miten jaksan ja tarjottiin voileipää, kahvia ja kuitenkin annettiin se yksityisyys, rauha olla keskenään.
Vaikka hoito oli hyvä niin silti se ei vähennä tätä surua ja ikävää. Vieläkin tulee aamulla ensimmäisenä mieleen, että juon vain kahvit ja lähden sitten isän luo. Ja sitten heti muistan ettei häntä enää ole...

Toivon sinulle voimia jaksaa päivä kerralla, suru ei koskaan katoa, mutta ehkä joskus se helpottaa edes vähän, ehkä...