Re: Rakas isäni nukkui pois...

Otan osaa suureen suruusi! Tiedän tarkalleen mille sinusta tuntuu. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani lukiessani tekstiäsi...olen itse kokenut saman ja ne tunteet joita käyt nyt läpi.
Oma isäni oli reilu 60v kuollessaan. Hänen syöpänsä uusi ja mitään hoitoja ei keretty aloittamaan, koska tuli niin paljon komplikaatioita.
Asuin isäni kanssa eri paikkakunnalla, ja kun sain lääkäriltä soiton, että isää ei voida enää auttaa onkologisesti niin päätin ottaa töistä vapaata ja lähteä hoitamaan isääni. Isäni saattohoito kesti 7 vkoa (siitä kun lääkäri sen ilmoitti...varsinaisesti se alkoi jo vuoden alusta). Isäni halusi olla kotona, mutta hänet oli pakko toimittaa sairaalaan, koska häneltä ei enää virtsaa tullut. Siellä isän tilanne heikkeni entisestään. Munuaiset alkoivat olla lopuillaan, ilman uutta dreenausta isä olisi menehtynyt jo viim. 3 vrk kuluttua. Dreenaus onnistui ja isä siirrettiin vuodeosastolle. Paikka oli minulle järkytys! KUKAAN ei ottanut meitä vastaan! isäni tungettiin levottoman ja kuolevaa tekevän potilaan kanssa samaan huoneeseen (potilas kuoli seuraavana yönä). Jouduin loukkaantuneena ja järkyttyneenä tiuskahtamaan hoitajalle, että laittaisivat edes tyynyt isäni jalkojen alle! (isällä oli massiiviset turvotukset mol. jaloissa. Olin niin vihainen ja turhautunut. Päätin, että haluan isän kotiin takaisin. Isä pääsi kun pääsikin vielä kotiin. Olen sairaanhoitaja, joten isän useat hoitotoimenpiteet päivässä onnistui ilman ulkopuolisen hoitajan apua. tosin sisarukseni ja äitini olivat suurena apuna myös ja läsnä. isä oli niin onnellinen kotiin pääsystä, vaikka oli ajoitain sekava ja nukkui suurimman osan päivästä. Hän oli kokonaan vuodepotilas. Hän kuoli nukkuessaan, juuri sillä hetkellä kun siskoni halasi häntä. Itkin ja huusin ja hoin vaan että isä älä mene älä mene. Rankinta oli kuitenkin se saattohoito vaihe, kun tiesi, ettei tulevaisuutta enää ole ja isä kuolisi kohta. Rakastin isääni niin paljon! kuolemasta on nyt reilu 4kk, mutta edelleen suren ja ikävöin häntä päivittäin. Joulu tulee olemaan vaikea. en tule nauttimaan siitä. ainut asia mikä lohduttaa on se, että isäni sai olla kotona loppuun saakka. hoito oli äärettömän raskasta, mutta palkitsevaa. sitä vain jaksoi jotenkin. ikävä jäi....ääretön ikävä.
koitetaan pärjäillä!