Re: Rakas isäni nukkui pois...

Rakastin, hän oli minulle kaikki kaikessa. Vaikka kaikkeni yritin, nousee mieleen asioita, mitä jos olisin tehnyt sen ja sen toisin, tapellut lääkäreiden ja hoitajien kanssa vielä sinnikkäämmin, olisiko isä pelastunut? Se tekee tästä surusta ehkä vielä rankempaa kun on sen kanssa aika yksin... Minulla ei juurikaan ole ystäviä aiemmin päättyneen parisuhteeni vuoksi, ja primääriperheestäni minulla on vain veljeni, jolla on omat taakkansa ja suru myös isästä, joten en häntä tahdo kuormittaa. Ehkä juuri siksi etsinkin tämän palstan... Ja nuori olen iältäni, vaan rankan elämän kahlannut läpi. Silti kaikki paha mitä aiemmin on elämässä tapahtunut (ja sitä on paljon), ei ole yhteensä niin pahaa kuin rakkaan isäni menettäminen... Aika usein valtaa tunne, ettei tämä voi tapahtua oikeasti, että jos se isä sieltä vielä soittaa ja herättää tästä kamalasta painajaisesta... Vaan eipä se taida mennä niin...Kiitos kirjoituksestasi <3