Re: Viha

Minulla on ollut myös samanlaisia kokemuksia isästä. Hän loukkasi äitiäni vuosia ja he kyllä myös erosivat, mutta en ole hyväksynyt isän käytöstä koskaan. Hän myös jätti minut huommiotta useiksi vuosiksi. Pitkään ajattelin myös niin etten välitä enään mitä hänelle sattuu enkä osallistu mihinkään häntä koskeviin asioihin esim. auttamiseen tai edes hautajaisiin. Nyt kun olen menettänyt äidin, lapsen ja puolison ja isäni on jäänyt myös yksin kun uusi vaimo on joutunut hoitoon. Ovat iäkkäitäkin jo,mutta nyt isäni on usein turvautunut minuun kun on yksinäinen ja ikävissään. En olekkaan voinut kieltäytyä auttamasta häntä kun näen hänen surkean vanhenevan olemuksen ja näen ettei hänkään ole enään voimissaan. Onkin vaikea sanoa että pärjäile vaan omillasi.Huoli on nyt kuitenkin hänen voinistaan kuitenkin sekä sääli. Kai sitä itse on joutunut nöyrtymään tämän elämän edessä ettei pystykkään kantamaan vihaa vaan haluaa elää rakkaudessa. On ollut hellyyttävää kun hän muistelee meidän lapsuuttaan nykyisin. Kait on tullut huomaamaan ettei selviäkkään yksin, jätti kyllä äidin yksin monen lapsen kanssa,mutta sen eestäin löytää minkä taakse jättää.
T. hanhikki