Re: Keuhkosyöpä äidillä : (

Omien lasteni tilanne on periaatteessa aika lailla samanlainen kuin sinulla on ollut jokunen kuukausi sitten. Heidänkin äidillään on ollut keuhkosyöpädiagnoosi pian vuoden. Heidän äitinsä tosin leikattiin, mutta leikkaus paljasti heti, että toivoa ei ole. Solumyrkkyjäkin silti annettiin. Pian kävi kuitenkin ilmi, että syöpä oli levinnyt aivoihin.

Jos lapsillamme ei sattuisi olemaan isää (minua) ja tätiä (vaimoni sisarta), jotka kannamme tilanteessa päävastuun, hätä olisi varmaan tullut käteen lapsillemmekin. Ja kai he ovat joutuneet kokemaan kovia näinkin - tunnetasolla, vaikka he ovatkin saaneet jatkaa pääosin normaalia arkielämäänsä.

En halua vähätellä suruasi, vaikka lausunkin, että uskon teidän nuoren sukupolven väen selviävän. Ajattelen, että te selviätte. Meikäläisellä, joka olen elänyt puolisoni kanssa yhtä jalkaa viimeiset yli 30 vuotta (ja eräällä tavalla elän edelleen, vaikka hän onkin jo pitkälle poissa) on selviäminen epävarmempaa.

Mutta minäkin uskon selviäväni. En väitä, että aina tuntuisi siltä, mutta pohjimmiltani ajattelen, että elämään täällä pitää satsata eikä kuolemaan. Älä sinäkään anna surun leikata sinusta liian suurta osaa, sillä tehtäväsi on katsoa nimenomaan eteenpäin ja kantaa vastuuta tulevista, ei menneistä.

Mikä ei tarkoita, ettemmekö saisi surra.