Re: Keuhkosyöpä äidillä : (

Hei!

Minun äitini kuoli kehkosyöpään viimeinen päivä elokuuta 2007. Syöpädiagnoosin äiti sai noin vuosi ennen kuolemaansa. Tiedän siis millaista on pelätä pahinta. Tiedän mitä on toivo siitä, että diagnoosi ei olisikaan syöpä tai toivo siitä, että annetut hoidot tepsivät. Meillä lopputuloksena oli kuitenkin kuolema. Äiti oli kuollessaan 65-vuotias.

Keuhkosyöpä on katala syöpä, joka ilmoittelee itsestään siinä vaiheessa kun kasvain on jo suuri. Äidillä kasvain oli löydettäessä läpimitaltaan 10 cm. Kasvain oli rajoittunut yhteen kehkoon, mutta oli levinnyt jo jonnekin kehkojen välisen seinämän imusolmukkeisiin, joten sitä ei lähdetty leikkaamaan. Äiti sai solumyrkkyä. Ensin Navelbinea ja Cisplatin- nimisiä (muistaakseni) myrkkyjä, jotka tehosivatkin aika hyvin. kasvain pieneni puoleen. Syöpä kuitenkin oli ovelampi ja levisi aivoihin. Ennen leviämistä äidillä oli pitkiäkin kausia, jolloin vointi oli parempi.

Itse sain esikoiseni huhtikuussa 2007, joten sanat eivät riitä kertomaan kuinka raskasta minulla oli koko raskausajan ja pikkuisen synnyttyä kun samaan aikaan jouduin valmistautumaan äidin kuolemaan. Toivoa parantumisesta meille ei annettu missään vaiheessa.

Nyt on kulunut kahdeksan kuukautta äidin kuolemasta ja niin vain elämä jatkuu. Luulin, etten jaksaisi, mutta niin vain jaksoin ja jaksan. Jaksoin olla äidin vierellä ja tukena läpi tuon rankan vuoden ja lopulta oli helpotus, että äiti pääsi lepoon. Minulla on kauniit muistot äidistäni. Oma tyttöni täytti eilen vuoden. Hän muistuttaa kovasti mummoaan.

Voimia teille kaikille, jotka taistelette tätä tautia vastaan. Ette ole tuskassanne yksin. Meitä on paljon. Ja kaipa tästä taudista joku paraneekin. Ehkäpä juuri teidän läheisenne. Halauksia!

t. tyttönen