Keuhkosyöpää

meidän perheessä myös. Tosin meillä sitä sairastaa mun mies. Meillä tämän syövän kanssa on kituuteltu syksystä -06 asti. Diagnoosi 11/06, keuhkon lohkonpoisto leikkaus 12/06, sen jälkeen alkukevät sytostaattihoitoa, joka loppui toukokuun lopussa -07. Ensimmäinen kontrolli syyskuussa -07 oli lupaava, ei merkkiäkään syövästä. Tästä 3 kuukautta eteenpäin kontrollissa joulukuussa ct-kuvissa löytyikin läpimitaltaan 10 cm kasvain samasta kohtaa mistä vuotta aiemmin leikattiin. Tällä kertaa hoidettiin sädehoidolla 10 kertaa, ja kasvainta saatiin pienennettyä hieman, ehkä noin 7 cm:iin. Tämän jälkeen hoidot meinattiin jo lopettaa, mutta kuitenkin sitten toisen lääkärin toimesta tutkittiin syövän levinneisyys; jos ei olisi levinnyt olisi vielä voitukin leikata. Ikävä kyllä kokokehon FDG-kuvauksessa löytyi useita metastasointiin viittaavia löydöksiä, joten leikkaus ei enää tullutkaan kysymykseen. Nyt sitten on meneillään Gemzar-hoito, joka jatkuu toukukuun loppupuolelle. Sitten on taas vuorossa kuvaus, jotta nähdään onko saatu minkälaista vastetta. Ja sitten taas suunnitellaan miten jatkossa...

Henkisesti tämä on ollut todella raskasta. Meilläkin on 4 lasta, joista vanhimmat ala-aste iässä ja nuorimmat vasta 4-vuotiaat. Varsinkin tämä uusiminen on ollut todella vaikea paikka hyväksyä, kun ensidiagnoosi-järkytyksen ja hoitojen jälkeen näytti jo niin lupaavalta... Vaikka tietyllä tavalla se uusimisen pelko koko ajan mielen taka-alalla kolkuttelikin, mutta silti.

Halusin vain kertoa sinulle Louhinen, että et ole tässä tilanteessa yksin. Ja että ymmärrän hyvin hätäsi ja tuskasi. Näiden samojen tuntemusten kanssa minäkin olen kohta jo puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän paininut.
Voimia sinulle ja perheellesi!