Re: Salama kirkkaalta taivaalta

Näköjään se vaan niin menee, että heti kun jostain hieman iloitsee tai on hyvä hetki, niin johan vedetään sitten mattoa jalkojen alta ja rytinällä. Eli meillä se näköjään on vaan ajateltava pahinta, sillä se kuitenkin tapahtuu!

Miten sulla meni pääsiäinen, kuinka äitisi? Kirjoitit odottavasi äitisi olevan `naama norsunveellä´. Mietin sitä, että kuinka vaikea on meidän läheisten edes aavistaa, mitä itse sairastuneen mielessä liikkuu, kun omatkin ajatukset ja tunne-elämä on ihan sekaisin! On mahdotonta asettua toisen asemaan, vaikka muuten on niin lähellä. Ja miten musertavaa on kuvitella, mitä vakavasti sairas miettii, kuinka epävarmaa on kaikki. Kun pitäisi vielä selviytyä jokaisesta päivästä fyysisesti; kivuista, väsymyksestä tms. Ite oon niin herkkä, että tunnen jääväni kaiken alle kun näitä miettii. Ja ylipäänsä elämän kohtuuttomuutta.