Re: Salama kirkkaalta taivaalta

Tuli tuosta, ettei tiedä mitä sairastuneen mielessä liikkuu. mieleen yksi puhelu äidilleni viime elokuussa. Pohjustukseksi se että äitini piikitteli mua ennen sairastumistakin ja ei ainakaan parantunut sairastumisen myötä, vaikka halusin tukea, mutta ilkeilyn takia teki mieli joskus jättää soittamatta, sitä en tehnyt, itkin sitten puhelun jälkeen....

Äiti oli saanut ensimmäisen syton ja silloinhan seurataan hieman pidempään (ainakin siellä sairaalassa, jossa äiti oli). Kaikki meni hyvin ja äiti kotiutui, seuraavana päivänä äiti matkusti jo mökille (ei vettä ja vessaa sisällä), vaikka me lapset olimme huolissamme, mutta ajattelimme että kai äiti tuntee olonsa parhaiten eikä kieltoa ollut...
Soitin matkustuspäivää seuraavana päivä äidille ja äiti aloitti puhelun sanomalla "nyt on Jumala kääntänyt meille selän kokonaan" Pelästyin kamalasti, kun isäni oli kuollut kolme kuukautta aiemmin juuri siirryttyään vappuna mökille kesäksi.... En uskaltanut kysyä muuta kuin että mitä nyt? Niin vastaus oli "sain juuri ruohonleikkurin ulos, niin alkoi satamaan" Kerroin että pelästyin, niin hän suuttui mulle, että miten olen ns. pikkusieluinen ja miksi pienistä otan stressiä.... mulla ne ongelmat on....

Ei sitä aina tiennyt, uskalsiko mitään kysyä, sanoa yms. Sitten menikin siihen että en kysynyt asiasta mitään, puhuttiin muuta...

Jaksuja!