Re: Salama kirkkaalta taivaalta

Carin, järkytys lienee aina suuri kun läheinen (tai itse) saa syöpädiagnoosin. Eihän se nykyaikana enää automaattisesti tarkoita kuolemantuomiota, mutta aina siihen joku kuoleekin. On ollut sydäntäsärkevää lukea teidän taistelustanne syöpää vastaan. Hienoa, että hän on kuitenkin saanut jatkoaikaa elämälleen.

Pahinta en tietenkään ajattele automaattisesti, onhan minulla terveysalan opintojakin takana jonkin verran, ja osaan kaivaa ajantasaista ja tieteellistä tietoa aiheista. ;) Onneksi rintasyöpä ajoissa löydettynä (siis niin ettei metastaaseja ole ehtinyt levitä muihin sisäelimiin) on hoidettavissa, ja remissioonkin voidaan päästä. Toivon todella äitini pääsevän siihen terveen paperit saavaan kastiin.

Nyt on vielä piinaa edessä ennen leikkausta. Ensi maanantaina on koko vartalon magneettikuvaus ja tiistaina otetaan uä-ohjauksessa rintakudoksen näyte. 4.4. onkin jo kirurgin tapaaminen NKL:lla, ja sinne menen mukaan. Isäni ei viitsi heti tämän kahden viikon loman jälkeen ottaa saldovapaata töistä, ja koska minä olen pitänyt nyt kevään taukoa opinnoista vain keikkaillen, voin ihan hyvin mennä äidin mukaan lääkärin vo:lle. Voi olla että se on ihan hyväkin juttu. Jos äiti ei osaa kysellä juttuja, voin kysyä, ja ainakaan ihan kaikki ei mene yli ymmärryksen. ;)

Huomaan alkujärkytyksen jälkeen alkaneeni ajatella tätä asiaa aika rationaalisesti, ihan kuin etäännyttäisin itseäni tarkoituksella tunteista. Annan äidille ohjeita, neuvoja ja realistista tietoa ko. syövästä ja blokkaan omat fiilikseni töihin ja muihin rientoihin. Se ei ehkä ole hyvä juttu, mutta toisaalta ne itkut on itketty jo ennen varmaa diagnoosia...

Toivotan teillekin paljon jaksamista ja tsemppiä. Voin vain kuvitella tilanteenne musertavuuden ja rankkuuden. Onhan teilläkin tukiverkkoa riittävästi ympärillä?