Re: Salama kirkkaalta taivaalta

Heippa,

ja tervetuloa sivustolle. Tämä on hyvä paikka kirjoitella tuntoja, sillä meitä kohtalotovereita on täällä paljon.

Ymmärrän hyvin järkytyksesi, pelkosi ja hätäsi. Menetin äitini syövälle reilun kuukauden jälkeen diagnoosista (älä pelästy, näin ei käy läheskään kaikille) ja puolen vuoden päästä tästä järkytyksestä (surutyö ei ollut kunnolla edes käynnissä), saimme tietää avopuolisoni syöpädiagnoosista. Eli rankkaa on ollut, ja on edelleen. Mieheni hoidot jatkuvat (onhan kohta jo kaksi vuotta hurahtanut tässä taistelussa), sillä syöpä on ärhäkkä ja parantumaton, sen ehdoilla mennään.

Älä siis ajattele kaikkein pahinta, vaikka toki tieto on järkytys. Olen huomannut helpotuksekseni vieressä seuraten, kuinka hyvin tässä maassa hoidetaan syöpäpotilaita. Äläkä vaan menetä toivoa. Hyvä ohje itsellenikin, sillä oikein huonoina hetkinä en muista itse tätä ohjetta. Ole onnellinen siitä, että ympärilläsi on ihmisiä, sillä tulet huomaamaan heidän tärkeyden. Voimia, tsemppiä ja auringon säteitä kevääseenne!