Re: Syöpäpotilaan elämänlaatu

Tää on niin tätä! Viisi vuotta sitten miehelläni oli sytostaatit menossa. Tiputuksen jälkeen mieheni oli lähdössä vielä takaisin töihin. Silloin lääkäri tokaisi, että ymmärtäähän potilas ettei tämä ole parantavaa hoitoa. Silloin kaikki oli aika alussa. Jälkeenpäin olemme miettineet, että jos olisimme tämä lääkärin neuvoja noudattaneet, olisi mieheni istunut kai kotona kuolemaa odottamassa nämä viisi vuotta.

Toinen tuomio tuli tänä kesänä. Toinen lääkäri tokaisi muuten niin miellyttävän keskustelun päätteeksi, että tämähän on sitten vain hidastavaa hoitoa. No tätä hoitoa ei loppujen lopuksi edes aloitettu, koska tilanne on tällä hetkellä niin hyvä. Mutta elämänlaatua tämä tokaisu kyllä pilasi.

Varsinkin tätä viimeistä lausahdusta olen miettinyt, että miksi se toivo piti viedä pois? Joku on yrittänyt selittää tätä sillä, että potilaan pitää tietää ja osata käyttää viimeiset hetkensä toivomallansa tavalla. Mutta entä jos se tapa onkin halu viettää tavallista elämää?

Harvalla on varaa lähteä maailmanympärimatkalle ja toteuttaa kaikki unelmansa. Varsinkin, kun lapset ovat alakouluiässä. Meille on ollut tärkeää, että lapset saavat elää mahdollisimman tavallista elämää. Yhteisiä matkoja olemme kylläkin tehneet jo monta.