Re: Syöpäpotilaan elämänlaatu

Me olemme eläneet syövän kanssa nyt kolme vuotta, viime marraskuussa (2011) miehelleni sanottiin että aikaa on enää 2-3 viikkoa, korkeintaan 2-3 kk. Tuolloin hän olikin huonossa kunnnossa, ilmarinta ja molempiin keuhkoihin oli laitettu putket pleuranesteen poistoa varten. Niinpä hoidimme valmiiksi hautajaiset, kerroimme lapsillemme (ovat jo aikuisia) että isällä ei ole enää aikaa paljon jäljellä. Surimme yhdessä. Kun kaikki oli valmista kuolemaa varten, aloimme elää normaalia elämää siinä määrin kuin mahdollista. Kävimme ulkona ravintolassa, menimme kotikaupungissamme hotelliin viikonlopuksi lomalle, ulkoilimme hänen vointinsa mukaan. Ja hän alkoi toipua, kevät tuli, hän ei kuollut. Kesä tuli ja meillä oli ihana kesä yhdessä. Hän heikkenee hitaasti, mutta elämme joka päivä onnellisina. Kivut saatiin kuriin sädehoidolla. Meille jokainen uusi päivä yhdessä on ihme.

Kuolema on osa elämää, mutta sen ei tule antaa hallita tai tuhota sitä elämäniloa joka meillä on. Kukaan ei tiedä milloin viimeinen hetki koittaa. Toivotan sinulle elämäniloa ja luottamusta. Ymmärrän että tilanteesi on raskaampi kuin meillä koska lapset ovat vielä pieniä. Älä silti vaivu epätoivoon, jokainen aamu on avaus uuteen päivään.Rakkauden hinta on menetyksen tuoma tuska ja suru, mutta suurempi on ilo siitä että on saanut rakastaa ja olla rakastettu.