Re: Syöpäpotilaan elämänlaatu

Hei, samaa olen minäkin tehnyt. Etsinyt läpi internetin selviytyjiä, toivoa paremmasta kuin mitä tiede sanoo. En ole saanut unta ennen kuin olen löytänyt jostain toivonrippeitä. Niin paljon aikaa olen asiaa tutkistellessa viettänyt että voisin kohta väitöskirjan asiasta kirjoittaa. Olemme mieheni kanssa jaksaneet nousta lyöntien jälkeen aina kaikkien näiden vuosien ajan, mutta tunnustan, että nyt olen luovuttanut. Kun sairaan persoonallisuus alkaa muuttua, tuntuu, ettei enää ole paljoa pelastettavissa. Ja joutuu taistelemaan yksin. Mitä hyötyä siitä kenellekään on? En jaksa enää. Nyt vaan ollaan ja hengitetään. Eletään tätä hetkeä kuin se kestäisi ikuisuuden. Muutahan meillä ei ole kuin tämä hetki ja toisemme. Alan jo kurkkia oven taakse tulevaa. Mitä tämän jälkeen? Mitä sitten kun taistelu on taisteltu ja raunioista nousee minä ja lapseni. Minkälainen elämä meitä odottaa? Alan uskoa että se on hyvä elämä. Alan uskoa että edessä on parempaa, niin hullulta kun se kuulostaakin. Mutta se johtuu vain siitä, että nyt elämä alkaa olla jo liian raskasta.