Re: Nivelkivut

Hei Usva

Mukavaa kuulla sinusta:-) Tosiaan, tuosta glukosamiinista minullakin on kokemusta, sillä söin sitä jonkin aikaa lonkan vaivoihin, ennen kuin totesin ettei se ole minun juttuni. Minulla oli tuolloin paastoverensokerit jonkin verran koholla, ja kun jätin kyseisen valmisteen, loppui myös se sokeritokkura. Fysiatri löysi lonkan magneettikuvista bursiitin, ja kun maltoin ottaa tulehduskipulääkettä kuurina, niin bursiittikin hävisi. Ja sen jälkeen pötkyttelinkin kalaöljykapseleilla tänne asti.

Polvestani lääkäri arveli tänään, että siinä voisi olla vanha nivelkierukan repeämä, joka on uudelleen rasituksesta ärtynyt. Omasta mielestäni en ole tosin mitään kovin rasittavaa touhunnut, mutta jivessa on joitakin hyppyjä, joissa polvi sivulle heilahtaessaan joutuu kiertoliikkeeseen. Eikä se twistauskaan ihan harmitonta ole, kun on vieläkin sellaiset kymmenen kiloa ylipainoa. Joten olen nyt pistänyt itseltäni jumpin jivet vähäksi aikaa pannaan, ja keskiviikkona käyn magneettikuvissa, että selviäisi, mikä oikeastaan on pielessä. Voihan se sitten olla vain tavallista iän aikaansaamaa kulumaakin.

Olet niin oikeassa tuossa, mitä kohtuudesta kirjoitat, mutta innostus ja ahneus elämälle on kokenut ylösnousemuksen! Kun rajun sairauden jälkeen rakentaa itseään uudelleen kasaan, voi suorastaan kokea jo riehaantumisen riemua, kun huomaa ettei kaikki vielä sittenkään ollut mennyttä. On paljon asioita, joista voin vielä nauttia ja joissa voin vielä kehittyä. En olisi voinut kolme vuotta sitten uskoa, miten nautin elämästä niinkuin nyt, ja tämä pieni vastoinkäyminen ei ole vielä elämäniloa järsinyt.

Elämäni ensimmäistä kertaa näin muuten eilen metsässä ihka elävänä koiranpökkösienen:-D Moni ei sitä ehkä tiedäkään, mutta tällainenkin haisuli Suomessa kasvaa (siitä vaan googlettamaan kuvia...) Joten kaikki aistit avoimina... ja suunta eteenpäin!

T. Karhutar