Re: Matkustamien

Ihanaa, kun rohkenette elää täyttä elämää.

Itselleni on matkustaminen mahdollista aina enemmän ja enemmän, viimeksi 3 kk:n matka.
Olen aikaisemmin matkustellut lyhempiä reissuja, PV:n kanssa se on mahdollista, esim. interferonilääkityksen aikana sain l-todistuksen lääkityksestä (kylmäpakkaus lentokoneen jääkaappiin).
Kaikille ei aurinko sovi, mutta jo varjossa kulkeminen ja istuskeleminen voittaa talven lumet ja pakkaset. Puolisollani on tahdistin, joka ei toimi oikein hyvin, mutta lääkärit kuitenkin kehoittivat lähtemään, kun ei voinut tehdä mitään, parempi liikkua vähän lämpimässä kuin pakkasessa ei ollenkaan.

Ihan viisasta on, kuten joku kirjoitti, selvittää mahdollisuudet vakuutuksen korvauksiin, jos jotain sattuu.
Itse olen aina kertonut matkasuunnitelmista hoitajalle ja säännölliset 3:n kk:n välein tehtävät labrakokeet ovat onnistuneet hyvin.

Täytän tänä vuonna 70 v ja PV (sekä ET) ovat vaivanneet yli 10 vuotta.
Loppuelämä, olipa se pitkä tai lyhyt, sisältää toivottavasti paljon matkoja, henkisesti elämä kyllä virkistyy.

Syöpähoidot ovat varmasti rankkoja, niin ettei aina jaksa edes ajatella matkustamista, mutta yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa uskallat varmasti suunnitella oikeaa ajankohtaa.

Koivuissa on mökillä niin paljon urpuja, etten ole eläissäni sellaista nähnyt, ensi kesänä on sitten paljon uusia, villejä koivuntaimia niin salaatipenkissä kuin metsässäkin. Niitä puhdistellessa suunnitellaan seuraavan vuoden matkoja.

Nimim. Elämässä mukana