Re: Kun uusii...

Kiitos Hilleviivi syvällisistä mietteistäsi,jotka olet pystynyt kirjoittamaan sanoiksi esille.
On varmasti meillä itsekullakin paljon kokemuksia,joita ei pysty kuvailemaan toisillemme ja tuomaan ymmärrettävästi julki.

Sairauden koulu on oma "korkeakoulunsa". Havaitsin sen marras-joulukuussa ollessani hyvin heikossa kunnossa. En jaksanut ensi päivinä sairaalassa kommunikoida edes potilastovereitteni kanssa,ennenkuin taitavat lääkärit löysivät sairauteni syyn ja siihen löytyi sopiva lääkitys,jonka myötä olotilani alkoi helpottua.-Taustalla oli toki muutaman vuoden takainen syöpäkin,joka oli täysin hoidettu,mutta nyt oli muu diagnoosi kysymyksessä.

Onko ihminen milloinkaan valmis lähtemään iankaikkisuuteen? -Terveenä ollessaan on tärkeää sisäistää tämä,että asiani on kunnossa Jumalan kanssa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman ansiosta.-Kun on hyvin sairas,ei jaksa paljonkaan miettiä näitäkään asioita,huomasin itse.Pelastusvarmuus on oltava valmiina ja sisäistettynä näitä tilanteita varten,KUN EI ITSE JAKSA MITÄÄN.

Ja mikä tässä elämässä voi olla varmaa? Syöpä ei ole ainoa taustalla oleva "peikko",joka pitää meitä varuillaan. - Joka hetki kaikkea voi tapahtua kaikille!

Jumalan rakkaus on kallio,joka ei horju.Se jää jäljelle.Siihen saamme nojata koko painollamme.Se riittää.

Uskoa,toivoa ja iloa Sinulle Hilleviivi-ystäväni ja meille jokaiselle tätä samaa elämänrohkeutta "Hänen haavoissaan".