Re: puolet sydämestäni

Tilli ! Osanottoni.Mietiskelit et mitä sen jälkeen kun on hautajaiset pidetty ja loppunut se kamala paperisota yms...
Minulla ainakin silloin pohja putosi totaalisesti.Kaikki kiireet ja velvollisuudet oli loppuneet niin tuli tyhjää,tuli hiljaisuutta.Kaikki katosi ympäriltä,ystävät,sukulaiset.Ja silloin kun heitä olisi tarvinnut.Mutta ei voinut mitään.Sitten sairastuin itse vakavaan masennukseen ja unettomuuteni vain jatkui(jota oli kestänyt siitä saakka kun Rakkaani sairastui,vajaa 2kk sairauden toteamisesta,Rakas kuoli). Oli tuskaisaa kun ei saanut nukuttua,meni muisti,meni elämänhalu,mutta lapseni vuoksi vain olin,olen.Vasta nyt kun aikaa kulunut muutama vuosi( 4v) alan tajuta kaiken sen mitä tapahtunut.Olen työelämässä mutta alkaa taas uupumus tulla,väsymys on jokapäiväinen,ei enää vieras. Sinulle toivon jaksamista pienten lasten vuoksi,he ovat sinulle rakkaita ja tärkeitä ja lapset tartteevat sinua.Sure surusi rauhassa,älä anna kenenkään tulla antamaan sinulle ohjeita kuinka kauan suru kestää,saat surra.Minulla meni melkein 3vuotta,sitten aloin vasta päästä pahimman yli.Ikävä ja kaipuu on jokapäiväinen edelleen mutta helpompaa kuitenkin.Surulle ei ole annettu aikarajaa.Vaikka sanovatkin et ensimmäinen vuosi on pahin sit se helpottaa.Paskapuhetta.Suru on niin yksilöllistä.Kenellä puoli vuotta kenellä vuosi kenellä 3 vuotta.Anna aikaa surullesi.
Halaukset ja kulkekoon enkelit sinun ja lastesi rinnalla,jokaisena päivänä.