Re: puolet sydämestäni

Syvä osanottoni, Tilli. Elät nyt uudessa oudossa maailmassa, jonka kaltaista et tiennyt olevan olemassakaan. Suuri suru on raskas kantaa, ihan fyysisesti. Puolison kuoleman aiheuttama henkinen kipu on valtava. Toivon, että lähelläsi on ihmisiä auttamassa, tukemassa ja lohduttamassa, mutta lopulta kukaan ei voi surra puolestasi. Sureminen on yksinäistä, kukaan ei sure häntä ja kadonnutta todellisuutta niin kuin sinä suret.

Jos tunnet olosi kovin yksinäiseksi, käy vilkaisemassa, mitä työikäiset lesket kirjoittavat Nuorten leskien verkkosivuston keskusteluissa. Toisten kokemusten lukeminen ei vie suruasi pois, mutta näkökulma muuttuu, kun konkreettisesti kokee, että saman kohtalon kokeneita onkin paljon.