Re: Äiti kuoli liian varhain

Otan osaa suruusi ja toivon jaksamista!

Meidän äiti lähti myös aivan liian nuorena, muutama päivä ennen 54-vuotispäiviään. Itse olen 27v. Äiti meni työterveyslääkärille, sillä ensimmäinen oli antanut ainoastaan 3 päivää sairaslomaa "masennukseen" tms eikä olo ollut helpottanut. Äiti sai kohtauksen terveyskeskuksen vastaanotossa ja hänet kiidätettiin Meilahteen: pahanlaatuisen aivokasvaimen aiheuttama aivoverenvuoto. Äiti leikattiin kahteen kertaan ja kuntoutus aloitettiin. Äiti halvaantui osittain mutta kuntoutui muutamassa viikossa hienosti. Äiti ehti käydä kolmessa sädehoidossa, kunnes ei enää yöunien jälkeen herännyt. Äiti nukkui ikiuneen seuraavana iltana, 22.10.2014. Ainoastaan 48 päivää syöpädiagnoosin jälkeen.

Ensimmäiset viikot menivät täysin sumussa, joulun aika oli tottakai todella ahdistava ja surkea, sillä äiti teki meille aina ennen joulun. Kuka muukaan.

Välillä menee hyvin ja välillä taas hyvin huonosti. Ikävä on hirvittävä ja toivon enemmän kuin mitään, että voisin vielä halata äitiä.

Tänään on tasan 5kk äidin kuolemasta ja suru on suunnaton. Itkusta ei tule loppua ja olen todella lohduton.

Miehelleni en jaksaisi aina itkeä. Siskojen kanssa on todella vaikea puhua äidistä lainkaan, vaikka muuten läheisiä ollaankin. 19v pikkuveljeni huolettaa, sillä on niin hiljainen (ollut tosin jo vuosia) enkä tiedä miten voisin auttaa häntä. Yksin jäänyt isäpuoleni on edelleen täysin murheen murtama.

Oletteko hakeneet "ammattiapua" suruunne? Tuntuu, että ulkopuoliselle voisi olla helpompi jutella, sillä en oikein halua puhua kenellekään tutulle tai läheiselle. Vai onko?

Toivon kaikille jaksamista yhdessä elämän suurimmista, ellei suurimmassa, surutyössä. Onneksi äitiä ei voi menettää enää toiste, sillä sitä en kestäisi.