Re: Äiti kuoli liian varhain

Hei kohtalotoverini.

Edellinen viestini löytyy tuolta saattohoito-osastolta. Nyt äitini kuolemasta on kohta 4kk. Minulla on pieni poika, kohta 3kk vanha. Olen äitiyslomalla ja elämäni on suhteellisen onnellista. Usein kun katson poikaani, minua alkaa itkettää. Rakastan häntä niin kovasti ja samalla minulle tulee niin hirveä ikävä äitiäni. Odotin niin kovasti että saisimme viettää aikaa yhdessä - äiti saisi lapsenlapsen jota on niin kovasti aina toivonut. Olemme avopuolisoni kanssa olleet yhdessä 11 vuotta ja haluan joskus mennä naimisiin. Nyt sekään ei tunnu enää tärkeältä kun äiti ei voi olla tukenani ja mukana tärkeänä päivänäni.

Välillä en saa itkua loppumaan. Haluaisin puhua mutta tuntuu ettei se helpota. En tahtoisi aina rasittaa miestäni itkullani ja surullani eikä minulla oikein ole sellaisia ystäviä, kenen kanssa tuntisin voivani tästä keskustella. Äidin miehen kanssa en osaa puhua - hänen surunsa lisänä on vielä pohjaton yksinäisyys.

Mietin myös ammattiapua. Onko teillä kokemusta? Tuntuuko siitä olevan apua, että puhuu jollekin aivan ulkopuoliselle?

Harrastan aktiivisesti koirien kanssa enkä treeneissä koskaan ehdi murehtia tai olla surullinen. Tiedän että se on tärkeää, mutta välillä tuntuu kuin se vain siirtäisi surua ja ikävää. Mutta ei se tunnu kuluvan itkemälläkään...

Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia ja kokemuksia... Ei ehkä tuntisi olevansa niin yksin tämän kanssa...