Re: Äiti kuoli liian varhain

Osaisinpa auttaa sinua...Isäni kuolemasta on nyt 5 kk, ja yhä on iso ikävä ja suru. Elän kyllä ihan normaalisti muuten, mutta itku yllättää milloin missäkin tilanteessa.

Minä juttelen paljon äitini kanssa, hänelle tämä on ollut vielä kovempi paikka. Kun yritän löytää lohduttavia ajatuksia hänelle, aina joskus se lohduttaa itseäkin. Muille en juuri asiasta puhukaan, kun tuntuu, ettei se kuitenkaan auta, ja en haluaisi asiasta kaikille itkeä, aivan kuten sinä siis.

Ymmärrän täysin sinun suuren surusi, kun äitisi ei ehtinyt nähdä lapsenlastaan, tai ei pysty olemaan läsnä hääpäivänäsi. Muista kuitenkin, että äitisi kuitenkin tiesi tulevasta lapsesta (ja iloitsi hänestä jo etukäteen)ja varmasti toivoisi sinun avioituvan, jos se aikanaan oli sinulle tärkeää. Äitisi ei varmasti haluaisi sinun jättävän yhtään haavettasi toteuttamatta hänen kuolemansa takia.

Ehkä sinun ei kuitenkaan kannata kiirehtiä sitä avioliittoasiaa, vaan antaa ajan kulua ja surun hieman hellittää, jotta oikeasti osaisit nauttia ihanasta päivästäsi.

En ole itse käynyt juttelemassa ammattiauttajan kanssa, mutta voisihan heilläkin joitain ajatuksia olla, jotka auttaisivat surun ja menetyksen käsittelemisessä.

On todella hyvä, että sinulla on hetkiä, jolloin "unohdat" surusi hetkeksi. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat kun kerrot surun ja ikävän siirtymisestä. Itselläni on ajoittain jopa sellainen olo, että kun en ole vaikka päivään itkenyt, olo on todella raskas, kuin kantaisi jotain kiveä mukanaan. Minulla helpottaa hetkeksi kun itken...