Re: Hiiohoi!

Moi Delia, ihanaa kesää sulle!

Ollaan tavallaan samassa veneessä, mulla kans KML, todettiin huhtikuussa 2006. Oli järkytys kuulla et mulla on syöpä, ei se voi kenellekkään olla mukava uutinen, kyllä pitkään meni et sen oppi ymmärtämään ja hyväksymään. Onneks mulla on ihana lääkäri ja perhe, ilman heitä olisin varmasti masentunut pahasti.
Myöhemmin on kaverit ja perhekin kyselly kuinka mä voin olla niin iloinen ja reipas. Mut mä päätin jo alussa et tää ei mua kaada,
mä oon vielä kuitenkin hengissä ja ihan hyvässä kunnossa,mä elän täysillä. Ja niin oon tehnyt, toki on ollut kausia ettei ois jaksanu mitään mut aina niistä on selvitty. Ja mun onneks glivec on tehonnut tosi hyvin eikä oo ollut mitään sivuoireitakaan.
Muista vaan pitää positiivinen mieli vaikka kuinka väsyttäis ja masentais, se on parasta mitä voit tehdä. Jos mä olisin antanut sairaudelle vallan mun elämästä niin en olis tässä missä nyt oon. Mulla on ihana mies joka tukee mua, tiesi mun sairaudesta ja halus mut silti kokonaan. Hänellä on kaksi lasta edellisestä liitosta ja mun vatsassa kasvaa meidän yhteinen lapsi ja häät suunnitteilla.
Eli aivan turhaa on kuvitella ettei voisi elää normaalia, onnellista elämää ja ehkä jopa saada omaa perhettä, niin kun moni nuori tuntuu uskovan sairastuttuaan... Mikään ei ole mahdotonta kun vaan jaksaa pitää sen mielessään.
Mä pidän jo itseäni oikeastaan voittajana, koska en oo antanu KML:n ottaa otetta mun elämästä. Ja mä oon oppinu nauttimaan tosi pienistä asioista, sellasistakin joita "terve" ihminen ei elämässään edes huomaa...

Että ei muuta kun pää pystyyn, kasvot kohti aurinkoa ja muistat nauttia täysillä joka ikisestä pienestäkin ilon aiheesta!

Kertoilehan lisää kuulumisia...
<3:lla Niina