Re: Hiiohoi!

Hei kaikki!!

Minä olen syöpäkurssien mukaan nuori aikuinen syöpäpotilas...39 vuotias. Kun sairastuin 30-vuotiaana ekan kerran, lapset olivat vielä ihan pieniä, nuorin alle vuoden. Siitä on jo aikaa mennyt, nyt taistelen luustometareitten kanssa ja olen päättänyt lyödä niille kampoihin niin kauan, kuin mahdollista.
Tämä päivä on tärkeä ja mielestäni sitä ei kannata heittää hukkaan, jos kerran olo on tällä hetkellä edes siedettävä. Täytyy olla positiivisesti itsekäs ja tehdä haluamiansa asioita nyt mahdollisuuksien mukaan.
Niinan kirjoitus oli tosi ihana ja komppaan sua täysillä<3

Mulla on vielä 2 sytoa jäljellä ja sitten hoitotauko. Sairauteni on muuttunut krooniseksi mutta se mokoma ei minulta elämän haluja vie!!
Syövästä on ollut minulle paljon hyötyäkin. Valmistuin juuri artesaaniksi kelan uudelleen koulutsohjelmassa ja nyt minulla on roppakaupalla taitoja ja tietoa. Voin tänään tehdä savitöitä, huomenna punoa pajua ja sitten pelata lasin tai mosaiikin kanssa. Nyt kun odottelen työkyvyttömyyseläkepäätöstä, tiedän että saan päivät kulumaan ihanien kädentaitojen parissa, kun lapset ovat koulussa.

Sitä haluan eniten korostaa, että ei anneta syövän täyttää elämäämme, eihän!!

lämmöllä Julia