Re: Sopeutumisvalmennuskurssit

Hei Santruzka!
"Pisti" silmään tuo "alle 60 kaikki kurssilaiset".
Huumorilla sanottuna onko se tuo 60 se "hautaan kaatuvien raja?"
Minulla oli sairaalassa huonekaverina yli kahdeksankymppinen, joka osoittautui tosi hauskaksi ihmiseksi.
Mietin ensin, että kuinkahan meillä sujuu yhdessä, kun ikäeroa on yli kaksikymmentä vuotta, mutta kuudenkympin "haamuraja" on jo itselläkin ylitetty. Mietin voikohan esim. televisiota katsoa myöhempään jne.

Ensi töikseen hän harmitteli, kun sairaalassa oli vanhanaikainen televisio, ettei siitä kuuluu Harju&Pöntinen, josta tulisi kunnon iskelmää vuorokauden ympäri!!
Musiikilla on tärkeä osa elämässäni, niin tiesin heti, että me tulemme pärjäämään hyvin yhdessä.

Hän oli kerrassaan mainio tyyppi, "maailman" positiivisin ihminen, kasvot aina naurussa ja yllätti minut musiikkikysymyksillään jostakin ulkomaisesta laulajasta. Hänellä oli erittäin hyvä muisti, parempi kuin meikeläisellä! Meillä oli tosi hauskaa koko sairaalassaoloajan.
Kaikessa hän otti toisen ihmisen huomioon, joka meiltä "nuoremmilta" tuppaa unohtumaan.
Aika hänen kanssaan ei käynyt pitkäksi.
Opin tästä, että kaiken ikäisissä on kaikenlaisia ihmisiä, saattaa olla, että jonkun toisen (nuoremman) kanssa ei olisi ollut niin mukavaa.
PS. Tämä on tarkoitettu vain huumorikommentiksi, ei arvosteluksi,
mutta meillä saattaa olla ennakkokäsityksiä eri ikäisistä ihmisistä, ja laitamme heidät mielellään johonkin "muottiin" kuuluviksi.
Terv. Manti