Re: Desmoidi, onko muita kohtalontovereita?

Hei taas kohtalontoverit :)

Nimimerkki minulla hieman muuttui, koska unohdin tunnukseni, eli siis sama empsu täällä kirjoittaa..
Aikaa on kulunut monta kuukautta, asiat eivät ole menneet aivan niinku oisin toivonut. Ensinnäkin, en todellakaan päässyt rakastamani työn kimppuuni silloin 4.3-13 kuten luulin. Sairauslomani jatkui 2 viikkoa ja sinä aikana minun piti miettiä mitä alan tekemään, koska sh:n töitä en voinut jatkaa entisessä työpaikassani..
Nyt siis olen jo reilu 3 kk ollut työelämässä, uudessa sellaisessa paikassa ja elämä on aika haastavaa :)
Kävin 28.5 Töölössä kontrollissa, kaikki ok, jotain nestettä näkyi, mutta sille ei kai mtn tehdä?

Seuraava magneetti elokuussa ja jännässä taas saa odotttaa vastauksia. Vatsa voi vaihtelevasti, toisena aamuna hyvin, toisena hyvin huonosti. Tukivyöstä luovuin vasta reilu kuukausi sitten.
Tunto ei kai palaudu koskaan tuohon "makkaraan" :)

Keskustelin eilen yhden lääkärituttuni kanssa ja hän kysyi, miksi en mennyt hänen vo:lle jo ajat sitten, siis ennen viime syksyä..niimpä, miksi en mennyt..täytyy sanoa, että moni asia kohdallani olisi voinut mennä mutkattomammin ja helpommin, mutta onneksi kuiten näinkin hyvin olen toipunut :)

Vieläkin muutama seikka sairastamiseni varrella mieltä kismittää mm. eräs kirurgiaan erikoistuva nuorehko herra lks:ssa olisi voinut toimia inhimillisemmin...hän nimittäin sattui pariin kolmeen kertaan päivystämään kun sinne menin. toiseksi viimeisen kerran kun menin ennnen diagnoosin saamista, sain vastauksen/kohtelu: tämä on ensiapuasema/päivystys, täällä hoidetaan vuodot yms. akuutit, mene kotiin, ei sulla syöpää ole. Niin, luulikohan hän, että vatsassani koko ajan kasvava ja kipua tuottava kasvaimeni oli korvieni välissä?? En tiedä, mutta kyllä on saanut nähdä kaikkea ja paljon erilaista hoitoalan tyyppiä matkan varrella..pistää miettimään, miten itse toimii omassa työssään..niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Meitähän on jo niin monta tässä ketjussa, että jos joku viisas osaisi meille luoda jonkun oman pikku ryhmän jonnekkin? :)

Kaikesta huolimatta, ihanaa kesää kaikille teille kohtalontovereille, mieltä lämmittää, että meitä on kuitenkin muutama, vaikka tauti kakkamainen onkin, eipähän olla yksin! Tsemppiä <3