Minun eturauhassyöpäni. Ikä 49.

Olen löytänyt täältä niin paljon hyvää tietoutta ja sairaskertomuksia, että päätin jakaa omanikin.
Tammikuussa päätin käydä pitkästä aikaa työterveyslääkärillä ja kartoittaa tarkemmin missä kunnossa 49-vuotiaana olen. Monien muiden kohonneiden arvojen seasta erityisesti pisti silmään PSA-arvo, 10. Sain lähetteen urologille, joka passitti minut biopsiaan, siinä vaiheessa vielä lähinnä vaihtoehtojen vähentämiseksi tai poissulkemiseksi. Kolmen viikon kuluttua tästä sainkin hiihtolomalla puhelun, jossa totuus paljastui. Gleason-pisteytys 7 (3+4) ja kaikkiaan kasvainta 28 % prostatalieriöiden yhteispinta-alasta.
Urologini suosituksesta päädyimme poistoleikkaukseen, lähete Peijakseen lähti 24.2. Kävin vielä varuiksi toisella urologilla lähinnä vakuuttuakseni hoitomuodosta ja hakemassa mielenrauhaa. Kannatti.
Siitä lähtien olen odotellut, kunnes viime viikolla vihdoin pääsin Peijakseen keskustelemaan hoitosuunnitelmasta. Sain paljon hyvää tietoa aiheesta kirurgilta sekä sairaanhoitajalta. Leikkausaika arveltiin 1,5-2 kk:n päähän tästä eli toukokuun loppupuoliskolle. Tänään olen menossa magneettikuvaan Meilahteen ja maanantaina taidan soitella jononvalvojalle jos vaikka saisin edes viikon tarkkuudella tietää ajankohdan leikkaukselle. Odottaminen ei ole kivaa, joskin uskon että tapaukseni ei ole kiireisimmästä päästä. Kovin ovat ristiriitaiset odotukset tästä seikkailusta ja sen seurauksista, mutta eipähän tarvitse minun juurikaan tehdä valintoja, vaihtoehdot kun ovat nollassa. En ole ylioptimistinen, mutta en halua paljoa murehtia tulevia kun ei minun käsissäni ole. Kerronpa lisää, kun jotain taas tapahtuu.