Re: Väsynyt, onneton ja pelokas

Hei,

Miten jakselet?

Elämässäsi on todella paljon stressiä, mutta olet kyllä hienosti saanut asioita järjesteltyä. Varmaankin äitisi on helpottunut ja kiitollinen kun olet hänen tukenaan.

Saisitko äidillesi kunnallisesta kotihoidosta apua, esim lääkkeenjakoon ja päivittäisiin asioihin?
Jos äidin mies hukuttaa surunsa alkoholiin niin häneen ei ole omaishoitajana mielestäni luottamista, varsinkaan jatkossa jos tilanne muuttuu kriittisemmäksi.

Aikoinaan oma vauvelini oli vastasyntynyt kun isäni sai syöpädiagnoosin...Asuimme eri paikkakunnalla ja haimme isällemme apua yksityisestä kodinhoidosta, kunnalliselta puolelta ja muilta sukulaisilta. Rankkaa oli ja välillä sopassa monta keittäjää, mutta pääsääntöisesti kaikki sujui hyvin. Kunnallisen kotihoidon usein vaihtuva henkilökunta aiheutti joskus luottamuspulaa; viesti ei aina kulkeutunut eteenpäin hoitajalta toiselle toivotulla tavalla. Lääkärikäynneillä oli aina lähisukulainen mukana. Ja paljon olimme isämme luona kaikesta lisäavusta huolimatta.

Olet tärkein ihminen vauvallesi... eli muistathan myös itsesi!!
Tiedän, että tälläiset kommentit voivat ärsyttää, mutta kun se on ihan totta!

Koeta jaksaa iloita vauvasta! Ja kaikista muista hyvistä asioista!

Tsemppiä ja ihan hirveesti voimia sinulle!