Re: Väsynyt, onneton ja pelokas

Halusin toivottaa sulle kovasti voimia. Toivon, että äitisi olisi päässyt jo saattohoitoon, ja siellä saisitte kaikki sitten viettää äitisi viimeiset hetket (oli niitä minkä aikaa jäljellä tahansa) niin miellyttävissä ja inhimillisissä olosuhteissa kuin mahdollista. Äitisi saattohoito ja kuoleman odottaminen tulee olemaan ihan varmasti tähän mennessä raskain kokemuksesi.

Tiedän, että on ihan kamalaa seurata vierestä kun äärimmäisen rakas ihminen riutuu pois, eikä itse voi tehdä mitään. Oman isäni kuolemaa odotellessa viimeiset 3 viikkoa olivat elämäni kamalimmat, väsyttävimmät ja tuskaisimmat. Ja oikeastaan vasta silloin hyväksyin, ettei isä voi sairaudestaan enää parantua. Onneksi isällänikään ei (luojan kiitos) ollut kipuja, vasta kuin ihan noina viimeisinä viikkoina, mikä oli onni (vaikkakin pieni sellainen kaiken sen tuskan keskellä).

Toivottavasti saisit ammennettua pienokaisestasi voimaa tilanteeseen. <3 Itse tulin raskaaksi isän sairauden aikana, ja harmittaa ihan älyttömästi ettei isäni koskaan ehtinyt tavata ensimmäistä lastenlastaan.. :/ Mutta onneksi hän ehti tietää, että sellainen on meille tulossa, ja on varmasti siitä onnellinen, tuolla jossain. Raskaudesta en osannut nauttia sairauden aikana oikeastaan ollenkaan - vasta oikeastaan isän hautajaisten jälkeen olen alkanut keskittymään enemmän tulevaan vauvaan, nyt kun siihen alkaa olla jo voimia.

Rakkaiden pois hiipuminen on ihan kamalaa. Eikä siinä oikein muuta voi sanoa, kuin toivottaa kovasti voimia ja jaksamista teille kaikille.